Kengusta TVA

Nyt alkaa jo sen verran häpeä ja v*tutus hälvetä, että pystyn ehkä kirjoittamaan Kengun viimeisimmästä (ja ehkä viimeisestä!?) tokokokeesta.

Osallistuimme Kengun kanssa 21.9. Porvoossa Hannele Pörstin tuomaroimaan kokeeseen. Elo-syyskuun vaihteessa olimme käväiseet myös HSKH:n seuramestaruuskokeessa hakemassa EVL2-tuloksen (tunnarista 0) ja PM-kisoista kaameasta vesisateesta EVL3-tuloksen (tunnari sekä kaukot 0 + muuta pientä säätöä). Jo PM-kisoissa meillä molemmilla alkoi tuntua melkoinen kisaväsymys eikä kumpikaan ollut parhaimmillaan. Ajattelin kuitenkin, että lähes kuukauden kisatauko riittäisi palauttamaan voimat ja keskittymisen, mutta kuinkas kävikään. Intoa kyllä oli vaikka muille jakaa (ainakin koiralla), mutta viimeisetkin keskittymisen rippeet olivat tipotiessään!

Paikallaolot ok, tosin koira vaikutti aika hektiseltä. Kengu tuntui myös verryttelyssä ihan mukavalta, mutta samantien kun menimme kehään huomasin koiran olevan ylikierroksilla. Tunnari meni muuten hyvin, mutta koira ei pysähtynyt stoppikäskylläni. Haisteli kuitenkin nätisti eikä nostellut vääriä. Sivulletulossa pyörähdys, josta olisi pitänyt jo osata päätellä, että pieleen menee. Seuraavaksi hyppynouto, jossa koira koski estettä ja tuli taas sivulle pyörähtämällä. Kaukot muistaakseni suht ok, taisi olla aika jännittynyt ja liikkui jonkin verran. Seuraavaksi oli zeta (kävi tosi kuumana, teki kuitenkin asennot oikein), ja siitä ruutuun (loppuosa aivan kamala, viipotti mihin sattuu) ja ohjattuun (muuten hieno, mutta sivulle taas pyörähtämällä). Tässä vaiheessa Kengu kävi jo todella kuumana, ja koska liikkeet olivat yhteen pötköön, seuraavana olivat vuorossa seuraaminen ja vikana luoksetulo. Kengu oli jo seuraamisen alusta lähtien aivan poissa tolaltaan, ja vaan vilkuili suu auki läähättäen ja silmät päässä pyörien ympärilleen. Alkupätkä saatiin rämmittyä läpi, mutta askeleissa ja paikallakäännöksissä koira repesi täysin liitoksistaan ja alkoi haukkua ja pomppia ympärilläni hysteerisesti. Yleensä riehumisen on saanut katkaistua käskemällä koira maahan, mutta nyt ei mikään auttanut. Sain koiran vielä pariin kertaan käskytettyä sivulle, mutta seuraamisesta ei tullut enää mitään. Lopulta tuomari keskeytti liikkeen (ja hyvä niin!) ja antoi meille ansaitusti nollan. Armollisesti saimme kuitenkin tehdä vielä viimeisen liikkeen eli luoksetulon, minkä Kengu yllättävää kyllä tekikin ihan siedettävästi.

Kiukusta kihisten seurautin koiraa vielä hetken kehän ulkopuolella ennen palkkaamista ja nyt mitään ongelmaa ei taas ollut. Ilmeisesti kaikki liikkeet putkeen palkkamatta ja molemmat vauhtiliikkeet alle olivat vaan liikaa Kengulle ennen pitkää seuraamista. Toki koiran käytös oli silti aivan kaameaa ja täysin hallitsematonta, ja ennen kaikkea todella noloa, mutta minkäs teet. Eipä ollut tällaista ennen sattunut, mutta nyt tiedän, että tämä(kin) on Kengun kanssa mahdollista! Punaisen kortin olisimme kyllä ansainneet, mutta sen sijaan saimme EVL1-tuloksen ja Kengusta tuli samalla TK4 ja FI TVA. Paljoa en kyllä osannut tittelistä nauttia kammottavan suorituksemme jälkeen.

Nyt ollaan sitten palattu ongelmien alkulähteille ja tehty paljon ihan perusharjoituksia ja olen puuttunut heti Kengun ylivireeseen mikäli sellaista on ollut havaittavissa. Tällä hetkellä tilanne onkin alkanut taas tasaantua eikä käsissä ole ollut samanlaista atomipommia kun vielä kuukausi takaperin. Toivottavasti saamme myös kisakäytöksen ja -keskittymisen vielä jossain vaiheessa palautettua normaaliksi. Vähään aikaan ei kuitenkaan edes ajatella kisoissa käymistä!

Niin, ja kävimme tosiaan Kenin kanssa hakemassa sen pakollisen näyttelytuloksen Porvoosta 14.9. Tuomari (Anita Whitmarsh) oli kiltillä tuulella ja antoi Kengulle jopa EH:n Korvien koosta tuli moitteita, mutta Kengun kaunista väriä ja mukavaa luonnetta sitä vastoin kehuttiin :) Ehkä jätämme näyttelykehät kuitenkin niille pienikorvaisemmille malleille ;)